tiistai 30. syyskuuta 2014

Ypäjä kisat

19.-21. syyskuuta Ypäjällä järjestettiin HIHS karsintakilpailut, joissa hyppäsin Fajanalla sunnuntaina 130+135cm luokan. Radassa ei ollut vaikeita tehtäviä tai mitään kummallisuuksia, mutta koska arvosteluna oli A.2.0, oli enimmäisaika melko tiukka ja edellytti hieman normaalia sujuvampaa ratsastusta.



Itse rata sujui hyvin ja sen ratsastus tuntui helpolta. Suhteutetut linjat olivat selkeitä, yksi normaali neljän askeleen väli, yksi reilu viiden askeleen väli, ja kaksi pidempää väliä, joihin askelia tuli oikaisevalla linjalla kuusi tai kiertävällä seitsemän, sekä yksi seitsemän/kahdeksan askeleen väli. Päätin jo rataan tutustumisessa ratsastaa pitkät suhteutetut välit ylimääräisillä askeleilla, sillä linjat sijaitsivat radalla sellaisissa kohdissa, joissa tiesin Fajanan vetävän verryttelyyn päin ja vaihtamaan todennäköisesti myös laukat verkkaan päin. Tällöin ajautuu linjoilla hieman ulos kiertävälle reitille, sen takia järkevintä on ottaa väleihin ylimääräiset askeleet. Koko rata onnistui juuri niin kuin suunnittelinkin, mutta verryttelyn onnistuneesta viimeistelyhypystä (pieni kosketus tasaokserin etupuomiin, tarkoituksella hieman lähelle tuotuna) huolimatta Fajana oli radalla todella varomaton, eikä esteillä vain noussut tarpeeksi. Fajana otti kolme puomia, jotka kaikki olivat ihan turhia etujalkakosketuksia, kun sen ponnistus ei vain lähtenyt tarpeeksi voimakkaasti takajalat alla, vaan ponnistus jäi veltoksi ja voimattomaksi. Yleensä Fajana saattaa yhden puomin ottaa, ja sen jälkeen hypätä puoli metriä korkeammalle, sillä se on niin varovainen. Nyt kuitenkaan niin ei käynyt, jostain syystä. Tämä korkeus ei Fajanalle pitäisi olla mikään ongelma, joten arvelin että nyt taitaa jotain olla vikana. Veimme sen seuraavana päivänä klinikalle tutkittavaksi, jolloin selvisi että Fajanan takajalat olivat jostain syystä kipeytyneet, eivätkä sen takia pystyneet ponnistamaan niin korkealle. Onneksi ei mitään vakavaa ja Fajana on nyt hoidettu taas kuntoon. Harmittavaan ajankohtaan osui tällä kertaa vaivat, mutta tärkeintä että Fajana on kunnossa.


Hain Fajanan kanssa villiä korttia UB Horse Showhun, kun ei sinne tuon karsintakilpailun kautta päästy. Hyvin todennäköistä on, ettei meitä valita, kun ei ole vielä ehtinyt kertyä kovinkaan paljoa tuloksia +130cm tasolta, mutta ainahan sitä voi yrittää ja toivoa valituksi tulemista! Näissä Ypäjän hallikisoissa Fajana tuntui hyvältä ratsastaa ja radan ratsastus oli helpon oloista, vaikka ratamestari oli tietoisesti pyrkinyt tekemään hieman ahtaamman ja haastavamman radan nimenomaan valmistellakseen ratsukoita HIHS:ta varten, joten uskalsin hakea paikkaa, tietäen että selviäisimme radoista. Totta kai olosuhteet ovat jäähallilla isossa showssa 'hieman' erilaiset normi-kisoihin verrattuna, mutta kuitenkin. Vaikka minussa on hieman pessimistin vikaa ja ajattelen jatkuvasti etten kuitenkaan tule valituksi, elättelen silti pienesti toivetta villin kortin saamisesta. No, sen näkee sitten kun valinnat tulevat julki!


Viime viikonloppuna olin taas Ypäjällä kisaamassa, Prohay Ypäjä Horse Showssa, jossa hyppäsin vain lauantaina.

Wishdyne hyppäsi 115cm Aluechampion finaalin tuplanolla-suorituksella sijoittuen kuudenneksi.
Wishdyne on edelleen myynnissä!!!


Tirppa oli pitkästä aikaa kisoissa niin, että mukana oli muitakin hevosia. Aiemmin olemme yrittäneet kuljettaa Tirppaa kisoihin vain yksin, sillä se tulee niin läheisriippuvaiseksi muista mukana olevista hevosista, ettei itse kisaamisesta tule mitään. Ajattelimme, että nyt Tirppa ei ehkä samalla tavalla kiintyisi Wishdyneen, kun se asuu ihan eri tallilla eivätkä ne kuljetuksen aikana pääse koskemaan tai edes näkemään toisiaan, kun toinen hevonen matkustaa toisella puolella hevosautoa ja toinen toisella puolella. Teoriassa ihan hyvältä kuulostava suunnitelma, joka kuitenkin käytännössä jostain syystä taisi pettää. Tirpan ensimmäinen rata, nuorten hevosten 110cm, ei sujunut kovinkaan hyvin Tirpan jäädessä taas hyppimään pystyyn sisääntulo-nurkkaan, enkä saanut sitä siitä jatkamaan rataa. Tätä temppuilua on esiintynyt monesti juuri silloin, kun Tirppa on kisoissa kaverin kanssa, jolloin se ei millään haluaisi lähteä pois ystävien luota.

Peruin suosiolla toisen luokan, sillä turha Tirpan kanssa on tapella kun se on tuolla päällä.. Tappeleminen ei mielestäni ole ratkaisu tähän ongelmaan, enkä tällaisissa tilanteissa aio turvautua minkäänlaiseen väkivaltaan, vaikka sitäkin kuulee monesti ehdotettavan ulkopuolisilta tahoilta. Tirppa on luonteeltaan niin kova, että sitä ei kovistelemalla ja tappelemalla saa kulkemaan, ainakaan pidemmän päälle. En tarkoita, etteikö siltä tarvitse vaatia kunnioitusta ratsastajaa kohtaan ja kurinalaisuutta, tai etteikö sitä voisi käskeä, mutta se on hieman eri asia, kun tällaisissa tapauksissa Tirpan ongelma on ennemminkin paniikkia vastaava henkinen 'tila', johon se näissä tietyissä tilanteissa joutuu. Samaa esiintyy myös kotona silloin, jos Tirppa jää yksin esim talliin tai pellolle. Ahdistuminen esiintyy yleensä joko keulimisena tai pään jatkuvana rajuna heiluttamisena ylös-alas. Tällöin kovat keinot tai paineen lisääminen ei auta sen rauhoittumisessa, vaan päinvastoin.
Monesti tällaisen tilanteen ja ahdistuksen purkamiseen on auttanut peruuttaminen, eli peruutan Tirppaa niin pitkään kunnes se rauhoittuu ja ikään kuin unohtaa tapahtuneen, jonka jälkeen se saattaa jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aina se ei kuitenkaan onnistu, kuten ei tälläkään kertaa. Ennen peruuttamista keulimisen ja hermoilun sai loppumaan kääntämällä Tirpan pään kiinni ratsastajan jalustimeen, jolloin se ei pystynyt keulimaan ja rauhoittui. Tämä keino toimi hetken, kunnes Tirppa keksi olla suostumatta taivuttamaan päätään sivulle. Tällä hetkellä ainoa keino on juurikin tuo peruuttaminen. En oikein tiedä mitä muita keinoja sen kanssa pitäisi vielä kokeilla, eivätkä valmentajatkaan keksi enää uusia ideoita, ainoastaan kärsivällisyys ja pitkäjänteinen työ, joka toivottavasti tuottaa joko ennemmin tai myöhemmin tulosta.
Useat valmentajat ja tutut ihmettelevät miten vieläkin jaksamme katsella tuon hevosen touhuja, kun ovat nähneet sen huonoja päiviä aikaisemminkin. Onneksi kuitenkin useammin on niitä hyviä päiviä, ja ehkä juuri niiden avulla jaksankin jatkaa vielä kärsivällisesti yrittämistä Tirpan kanssa.

Moni ei muuten tiedäkään, mutta Tirpalla on isosisko, joka on luonteeltaan aika lailla Tirppaa muistuttava, erittäin hankala ja kovapäinen, jolla myös on ollut (ja on ilmeisesti vieläkin) samoja oikkuja, sekä huonoja päiviä, kuin Tirpallakin. Tällä hetkellä kyseinen hevonen taitaa olla Suomen MM-estejoukkueessakin ratsastaneella Jessica Timgrenillä, mutta minun tietojeni mukaan ilmeisesti(?) myynnissä ulkomailla.


"äiti auta mua"  omatoiminen riisuutumis-yritys, ilmeisesti Fajanan mielestä oli liian lämmin sää loimelle!




epätoivoinen yritys pitää Tirppa puhtaana ennen kisoja, sillä on ikävä tapa liata itsensä nimenomaan kisoja edeltävänä yönä, kun se on juuri pesty ja puunattu!

Gromer ja Fajana rakastavaiset :)

Seuraavista kilpailuista ei ole vielä tarkempaa tietoa, varmaankin pidempi treenijakso tulossa. Ensi postauksessa luvassa paljon kuvia parin viikon takaisesta valmennuksesta, kun kerrankin sain kuvaajan mukaan kuvailemaan hyppyjä, harvinaista herkkua siis :-) Osa teistä on varmaan Instagramissa tai Facebookissani nähnytkin yhden julkaisemani kuvan juuri tältä kyseiseltä hyppykerralta!

<3

maanantai 22. syyskuuta 2014

Aluemestaruudet Hyvinkäällä 14.9.

Tänä vuonna Etelä-Suomen aluemestaruudet käytiin Hyvinkäällä, ja päätin hypätä senioreiden mestaruudesta Fajanalla. Fajanalla en aikaa voi vielä kunnolla ratsastaa, mutta otin sen kuitenkin näihin kisoihin, sillä se tarvitsee lisää rutiinia kisoista. Fajana on tyyppinä sellainen, että sen pitäisi koko ajan tasaisin väliajoin hypätä kisoissa, sillä pidemmän kisatauon jälkeen menee aina useampi kilpailukerta ennen kuin se alkaa taas suorittamaan hyvin ja omalla tasollaan.


Seniorien aluemestaruusluokka käytiin 120cm korkeudella ja arvosteluna käytössä oli AM5, joka tarkoittaa sitä, että kaikki nollat tai matalimman virhepistemäärän perusradalta saanet jatkavat erilliseen korotettuun uusintaan. Fajana hyppäsi koko päivän varovaisesti ja tuntui verryttelyssä yllättävän hyvältä ratsastaa =pystyin siis itse päättämään suunnan, askellajin ja välillä jopa vauhdin! Nämä eivät aina kisojen verryttelyissä ole ihan itsestäänselvyyksiä Fajanalla..

Radalla Fajana rikkoi paljon laukkoja ristille ja vaihteli laukkoja miten sattui, joka hieman hankaloitti radan ratsastusta. Tästä huolimatta selvitimme perusradan kuitenkin neljän muun ratsukon tavoin puhtaasti, mutta erillisessä korotetussa uusinnassa tein harmittavan lähestymisvirheen tuoden Fajanan liian lähelle yhtä okseria, josta johtuen etupuomi putosi, ja tuloksemme oli siis neljä virhepistettä. Tuon yhden puomin takia menetimme mitalin, ja sijoituimme vasta neljännelle sijalle. Vieläkin harmittaa tuo tyhmä virheeni, mutta yritän ottaa opikseni ja ehkä ensi kerralla sitten muistan ratsastaa hyvin..

Kuva (c)Aino/Tassutusta.net

mitäköhän tässä tapahtuu..
Melkein poni :) Fajana palkintojenjaossa



Tirppa klipattu!





 
Ihanat aurinkoiset syys-aamut!

 

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Myytävänä!

Myytävänä laadukas 11-vuotias kansallisen tason estehevonen, hollantilais-tamma Wishdyne. Terve, erittäin helppo ja ongelmaton ratsastaa sekä käsitellä kaikissa tilanteissa. Tullut Suomeen Sanna Backlundin kautta ja ollut koko Suomessaoloajan samalla omistajalla. Paljon sijoituksia ja voittoja 120cm tasolta Suomessa, Hollannissa kisannut isompaa. Luonne täysi kymppi, tälläisiä ei usein löydä, voin suositella!

Salo Riders Trophy 115cm luokan voitto:

Kiinnostuneet saavat yhteystiedot pyytämällä! 



 



maanantai 15. syyskuuta 2014

Hevosteni hoito ja liikutus: Tirppa

Tämä postaus on jatkoa edelliselle vastaavanlaiselle, jossa kerroin yleisesti hevostenhoitotavoistani ja hevosteni liikutuksesta sekä tarkemmin Fajanan hoidosta. Tässä postauksessa olisi tarkoitus kertoa samoista asioista Tirpan näkökulmasta.


Tirpan treenaamisessa tärkeintä on pitää Tirppa hyvällä mielellä ja liikutus mahdollisimman vaihtelevana, mielekkäänä ja monipuolisena. Tirppa on perusluonteeltaan erittäin mukavuudenhaluinen ja laiska, eikä sen työmotivaatio ole koskaan ollut erityisen suuri. Tämä vielä yhdistettynä hankalaan ja itsepäiseen luonteeseen saattaa aina silloin tällöin aiheuttaa pientä (ja usein vähän isompaakin) päänvaivaa ja harmaita hiuksia minulle. Jotta Tirppa ei ihan kyllästyisi työntekoon, yritän keksiä sille mahdollisimman vaihtelevia liikutusmuotoja.

Pyrin välttämään Tirpan kanssa liiallista kentällä pyörimistä ja vääntämistä, sillä siitä se tuntuu vain laiskistuvan entisestään. Kukapa haluaisi seitsemänä päivänä viikossa juosta kehää pienessä hiekkalaatikossa. Sileän ratsastusta pystyy myös osittain harjoittamaan maastossa, jossa hevoset yleensä liikkuvat mieluummin ja ovat virkeämpiä. Siispä pyrin ratsastamaan kentällä vain kahdesti viikossa, jolloin yleensä molemmilla kerroilla on kouluvalmennus. Maastossa ratsastan kaksi tai kolme kertaa per viikko, ja maastoilu voi sisältää hyvinkin erilaista treeniä eri päivinä: toisena päivänä ratsastaen pelloilla sileän harjoituksia ja toisena vaikka hiittiradalla laukaten ja tehden mäkitreeniä. Tirppa tosin ei ole ihan kaikista maastovarmin tapaus, ja tarvitsee melkeinpä aina mukaan seuralaisen. Maastopäivät määräytyvät siis lähinnä sen mukaan, saanko ketään kaveriksi mukaan maastoon.


Liikutan Tirppaa paljon myös juoksutettuna. Käytän sillä usein Pessoa-juoksutusjärjestelmää, joka on hyvä apukeino varmistaa, että hevonen liikkuu myös juoksutettuna oikein päin takaosa alla. Lisäksi hevosen täytyy tällöin itse keskittyä kantamaan itsensä ja säilyttämään tasapainonsa ilman ratsastajan apua, esimerkiksi siirtymisissä.
Alla havainnollistava kuva kyseisestä juoksutusjärjestelmästä. Narut/ohjat eivät ole siis kiinni kuolaimessa mitenkään, eikä päätä ole väkisin 'sidottu' mihinkään asentoon. Ohjat kulkevat melko löysästi kuolaimen läpi vatsan alle, ja hevonen pystyy itse päättämään muodon, jossa se kulkee. Ohjat vain ohjaavat hevosta venyttämään kaulaa eteen ja alas, samalla kun takaosan taakse sijoittuva pehmustettu osa muistuttaa hevosta polkemaan aktiivisesti takajaloilla rungon alle.


Pääsääntöisesti Tirppa hyppää kerran viikossa, joko kisoissa tai valmennuksessa. Tirpan kanssa hypätessä keskitytään yleensä sen tekniikan korjaukseen ja rataharjoituksiin.
Tirpan kohdalla vapaapäivät ovat lähinnä vain henkisen puolen kannalta tärkeitä. Vapaapäiviä on yleensä yksi tai kaksi viikossa, ja ne ovat joko vain tarhailua tai talutusta maastossa.

Esimerkkinä Tirpan liikutus viikolla 37:

Maanantai Sänkipellolla ratsastus
Tiistai Vapaa
Keskiviikko Estevalmennus
Torstai Kouluvalmennus
Perjantai Tunnin talutus maastossa
Lauantai Sänkipellolla laukkatyöskentelyä
Sunnuntai Kouluvalmennus


Tirppa tarhailee päivässä n. kahdeksan tuntia, kuten muutkin hevosemme. Kesäisin Tirppa on myös yleensä laitumella tai ruoholla takapihamme aitauksessa. Tirpan henkisen jaksamisen takia olemme joka kesä pitäneet Tirpalla laidunloman, jolloin se saa vain levätä ja ladata akkujaan laitumella, eikä sillä ratsasteta sinä aikana lainkaan. Tänä kesänä Tirppa lomaili laitumella kuukauden verran.


Hoidan Tirpan jalkoja kylmäämällä niitä hyppäämisen ja muun rankemman liikutuksen jälkeen. Vedellä/kylmäsuojilla kylmäämisen lisäksi uudet Ice-Vibe -suojat mahdollistavat uuden tavan kylmätä hevosteni jalkoja. Kylmäyksen lisäksi niissä on myös hieronta-ominaisuus. Suojat ovat siis ladattavilla akuilla toimivia hierontasuojia, joiden pieniin taskuihin laitetaan irralliset kylmäpalat, jotka jäädytetään pakastimessa kylmiksi. En ole näitä ehtinyt vielä hevosillani kokeilla, joten vielä en voi jakaa minkäänlaisia kokemuksia näistä.
Kylmäämisen lisäksi käytän silloin tällöin erilaisia linimenttejä viilentämään jalkoja tai lisäämään niiden verenkiertoa. Tirppaa hoitaa fysioterapeutti-osteopaatti aina tarvittaessa, yleensä n. kerran kuussa. Lisäksi hoidamme Tirpan lihaksistoa kotona Tens-laitteella.


Tirppa on tälläkin hetkellä klipattuna, ja loimitus tapahtuu aina sään ja lämpötilan mukaan. Näillä lämpöasteilla ei ulkona vielä tarvita loimea, mutta öisin käytössä on nyt kaulakappaleellinen paksu villaloimi. Tirpalla on tapana talvisin kasvattaa pitkä talvikarva, joten se täytyy klipata useamman kerran vuoden kylmemmällä puoliskolla. Klippaamisella yritämme ehkäistä hevosten hikoilemista, sillä hevosten ollessa märkiä vilustumis-/kylmettymisriski on suurempi, varsinkin nyt ilmojen kylmentyessä.

Tirpan ruokinnassa pääosassa on muiden hevosten lailla laadukas heinä, jota se saa riittävästi. Sen lisäksi se syö kaksi litraa kauraa ja kaksi litraa Booster-täydennysrehua päivässä. Lisäksi vielä iltaisin turvotetaan yhdeksi mössöksi pellavaa, progutia ja melassileikettä. Välillä syötämme hevosillemme Psyllium-kuureja, sillä ne kaikki tarhailevan hiekkatarhoissa, ja psylliumin avulla yritämme ennaltaehkäistä mahdollisesta hiekansyönnistä johtuvia ongelmia.


Seuraavassa vastaavanlaisessa postauksessa tarkemmin esiteltynä Gromer ja Pinkku!

tiistai 9. syyskuuta 2014

Hevosteni hoito ja liikutus: Fajana

Minulta on useampaan kertaan lukijoiden puolelta toivottu tarkempaa postausta siitä, miten hoidan ja treenaan hevosiani, ja mitä kaikkea niiden jokapäiväiseen arkeen kuuluu. Ajattelin kirjoittaa pienet koosteet jokaisesta hevosesta erikseen, mitä esimerkiksi niiden päivittäiseen hoitoon sisältyy, miten niitä ruokitaan, sekä miten ratsastan ja liikutan niitä. Luvassa on siis hieman pidempiä postauksia!

Tässä postauksessa kerron sekä yleistä käytäntöä hevosiani treenatessa ja hoitaessani, että tarkemmin Fajanan hoidosta ja liikutuksesta. Seuraavassa postauksessa sitten perehdytään toiseen hevoseen samojen asioiden tiimoilta.



Pyrin hevosiani treenatessa pitämään liikutuksen mahdollisimman vaihtelevana ja monipuolisena, jotta hevoseni eivät kyllästyisi työntekoon vaan olisivat aina innokkaana lähdössä treenaamaan ja oppimaan uutta. Meillä kotona ei ole maneesia, joten sääolosuhteet vaikuttavat paljon hevosten liikutukseen. Yksi positiivinen puoli maneesittomuudessa ainakin on: tulee ratsastettua paljon ulkona, mikä pitää hevoset virkeämpinä ja treenaamisen niille mielekkäämpänä.

Fajanalla pyrin ratsastamaan viikon jokaisena päivänä, kuitenkin niin, että sillä on 1-2 kevyempää päivää viikossa, tällöin yleensä teen pituudeltaan vaihtelevia maastokävelyjä. Vanhemmilla hevosilla vapaapäivät eivät mielestäni ole välttämättömiä, sillä monesti ne aiheuttavat vain jäykkyyttä ja ylimääräistä energiaa, mikä kostautuu aina seuraavana päivänä ratsastettaessa. Nuorilla hevosilla toki vapaapäivät ovat tärkeämpiä niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja nuorille vapaapäivät ovatkin suotavia.

Hevoseni hyppäävät pääsääntöisesti noin kerran viikossa, joskus kisakaudella jopa harvemmin, ja silloinkin yleensä vain kilpailuissa. Valmennukset suunnitellaan aina kilpailuiden mukaan: jos tulee useamman viikon kisatauko, keskitytään valmennuksissa ehkä mahdollisesti johonkin uuteen asiaan, harjoitellaan jotain hevoselle hankalampaa tehtävää (esimerkiksi Gromerille kolmoissarjat ovat hieman hankalia) tai hevosen kehittämiseen (esim. etu- ja/tai takajalkojen tekniikkaan, hypyn kaaren muokkaamiseen jne). Jos taas lähiaikoina tulossa on kilpailut, keskitytään yleensä muistuttamaan hevosta olemaan varovainen ja käyttämään myös hankalissa tilanteissa sitä oikeaa tekniikkaa, jota sille on jo pidemmän aikaa pikkuhiljaa opetettu, jotta se selviytyisi kaikista mahdollisista radalla eteen tulevista tilanteista.


Fajana hyppää siis yleensä noin kerran viikossa, mutta valmennuksissa emme yleensä hyppää määrällisesti paljoa. Fajanalla tehdään ikään kuin vain 'pakolliset' hypyt, jotka liittyvät yleensä hevosen tekniikan kehittämiseen. Kaikki mitä tehdään, tehdään hyvin ja hypyt mahdollisimman laadukkaiksi. Joskus Fajana voi tarvita juuri ennen kilpailuja viimeistely-hyppyjä, jolloin ei myöskään määrällisesti hypätä paljoa vaan keskitytään ainoastaan hevosen varovaisuuteen. Tällöin siis hyppykertoja tulee viikkoon hieman enemmän.



Fajana viihtyy kentällä hyvin, ja se tykkää työskennellä myös sileällä. Teen Fajanan kanssa usein ravityöskentelyä puomien ja kavalettien avulla, sekä ratsastan mahdollisimman paljon laukkaa. Laukka on estehevosen tärkein askellaji ja pyrin työskentelemään aina enemmän laukassa, kuin ravissa. Vaihtelevaa sileän ratsastusta teen Fajanalla yleensä noin kolmena tai neljänä päivänä viikossa. Alkukävelynä käyn yleensä maastossa kävelemässä noin reilun puolen tunnin ajan.


Fajana on melko maastovarma, ja tykkää paljon maastoilusta. Suoritan treenit maastossa Fajanalla n. 1-2 kertaa viikossa, ja käytän aina mahdollisuuksien mukaan erilaisia maastoja, mm. ravirataa, metsiä, hiittirataa tai nyt syksyisin sänkipeltoja. Jos talvisin on lunta, ratsastan usein myös pellolla lumessa. Edellä mainitut ovat hyviä hevosille sekä mielen, että monipuolisen treenaamisen kannalta. Esimerkiksi keväällä treenasin Fajanan kestävyyttä raviradalla kaksi kertaa viikossa laukka-intervalli-harjoituksilla, silmällä pitäen kesän Finnderby-kilpailua, jossa hyvää kuntoa ja kestävyyttä tarvittiin.


Ratsastuksen lisäksi kaikki hevosemme tarhailevat mahdollisimman paljon, yleensä n. 8 tuntia päivässä. Kesäisin osa hevosistamme on myös laitumella, joko kokonaisella isolla pellolla tai hieman pienemmäksi rajatulla alueella. Emme yleensä tarhaa hevosia yhdessä loukkaantumisriskin takia, mutta ne tarhaavat vierekkäin, lähellä muita hevosia.


Koska osa hevosistamme on melko eläväisiä ja vilkkaita myös ulkoillessaan tarhassa/laitumella, käytämme osalla suojia/bootseja tarhassa loukkaantumisriskin ja irtokenkien takia. Fajanalla on päivisin etulajoissa bootsit suojaamassa kantoja polkemiselta ja kenkiä irtoamiselta. Viileämmillä keleillä myös suojat tai patjat + pintelit. Kesäisin en sillä öisin käytä jaloissa mitään, mutta ilmojen viilentyessä ja varsinkin hokki-aikana käytän öisin joka jalassa Back On Track- patjoja ja pinteleitä.
Ratsastaessa käytän sileällä pinteleitä patjojen kanssa ja maastossa/hypätessä jännesuojia. Etujaloissa käytän aina, hyppäämistä lukuun ottamatta, bootseja suojaamaan kantoja.

Loimitamme kilpahevosiamme sään mukaan. Kesäisin käytän yleensä tarvittaessa vain vohveli-, verkko- tai sadeloimia, muuten loimien paksuus/määrä määräytyy aina lämpötilan ja sään mukaan. Talvisin klippaamme osan hevosista, riippuen kuinka paljon ne hikoilevat yleisesti ratsastuksessa. Fajana ei talvisin kasvata talvikarvaa juuri lainkaan, joten sitä en ole klipannut, ja tuskin tulen tänäkään talvena klippaamaan. Fajana on helposti paleleva, siksi loimitan sitä hieman enemmän kuin muita hevosiamme.

Hoidan Fajanan jalkoja kylmäämällä ne jokaisen ratsastuksen jälkeen joko kylmällä vedellä tai jäisillä kylmäyssuojilla. Joskus hyppäämisen tai rankemman treenin jälkeen saatan vielä normaalin kylmäämisen lisäksi laittaa jalkoihin linimenttiä. Minulla ei ole yhtä tiettyä linimenttiä, jota aina käyttäisin, vaan käytän useaa erilaista, yleensä kuitenkin viilentävää tai kaksiteho-linimenttiä. Kylmäyssavea käytän myös jonkin verran, varsinkin kesäisin. Savi on helppo kylmäys-vaihtoehto esimerkiksi kisareissuille, jossa vedellä tai jääsuojilla kylmääminen on hankalaa.

Normaalien päivittäisten hoitotoimenpiteiden (mm. perus harjaus jne) lisäksi hevosiamme käy aina tarvittaessa fysioterapeutti-osteopaatti hoitamassa, mikäli esimerkiksi ratsastaessa hevosessa ilmenee jotain outoa, mm. toispuoleisuutta, vinoutta tai jäykkyyttä. Lisäksi hevoset kengitetään aina säännöllisin väliajoin, riippuen ihan hevosen tarpeista, ja ne viedään aina tarvittaessa eläinlääkärin tutkittavaksi jos siihen on aihetta. Rokotamme kisahevosemme puolen vuoden välein, ja raspaukset tapahtuvat aina jos siihen tarvetta on, yleensä 1-2 kertaa vuodessa.


Hevosemme saavat väkirehut aamulla ja illalla, sekä heinät aamulla, päivällä, alkuillasta ja illalla ennen tallin sulkemista. Yritämme välttää pitkiä välejä ruokintojen välissä, ja pyrimme tarjoamaan hevosille heinää mahdollisimman usein. Fajana on aina ollut hieman nirso ja huono syömään, siksi sillä on käytännössä katsoen koko ajan heinää tarjolla. Heinää se ei pahemmin suostu karsinassa syömään maasta, joten sillä on karsinassa joko heinäverkko tai iso heinäkärry karsinan oven ulkopuolella, josta se voi suoraan syödä. Fajana syö päivässä yhteensä 2,5 litraa Cubesia jaettuna aamu- ja iltaruokinnoille, sekä sen lisäksi iltaisin turvotettuna melassileikettä, pellavaa, Progutia, Greenlinea, suolaa ja kivennäisiä sekaisin yhtenä 'mössönä'.

Tavoitteena on aina tasapainoinen, terve ja tyytyväinen hevonen, joka liikkuu paljon ja monipuolisesti, sekä voi hyvin. Hyvinvoiva hevonen myös suorittaa paremmin kilpailuissa :)

Tuleeko teillä mieleen vielä jokin osa-alue hevosten hoitoon tai liikutukseen liittyen, josta en muistanut kertoa? Kommenttia saa laittaa, jos jotain jäi puuttumaan tai haluaa tietää lisää! Olisi myös mukava kuulla mitä mieltä olette tämän tyylisestä postauksesta.
Seuraavassa vastaavanlaisessa postauksessa kerron samoista asioista toisen hevosen näkökulmasta.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Kerava alue-este 7.9.



Tällä kertaa kisoissa mukana oli vain yksi hevonen, Gromer, joka hyppäsi kaksi alueluokkaa, 100cm ja 110cm. Molemmat luokat olivat arvostelulla A.2.0. , eli aikaratsastusluokkia. Gromerilla en vielä ratsasta aikaa, vaan yritän saada mahdollisimman rauhallisia, rentoja ja tasaisia ratoja. Gromer muuttuu radalla helposti varomattomaksi ja hyppy liian hätäiseksi jos vauhti kasvaa liian reippaaksi, jolloin se tekee helposti virheen ja pudottaa puomin. Gromer on kuuliaisuutensa ja hyvän ratsastettavuutensa ansiosta kuitenkin hyvä kääntymään pienistäkin teistä, mutta aina ratamestarin valinnoista riippuen en sillä aikaa pysty ratsastamaan, mikäli rata sisältää vain yksittäisiä esteitä pitkillä etäisyyksillä. Tällä kertaa ei sijoille ylletty, tärkeämpää oli Gromerin tasaiset suoritukset. Ensimmäisen radan Gromer selvitti ilman virheitä, ja toisessa luokassa se pudotti yhden puomin päästessään hieman liian pitkäksi ennen estettä ja siitä johtuen tehden liian matalan ja pitkän hypyn. Videoita en ole vielä saanut lisättyä Youtubeen.

Kaikki postauksen kuvat on kuvannut Emmi Iivonen!