tiistai 30. syyskuuta 2014

Ypäjä kisat

19.-21. syyskuuta Ypäjällä järjestettiin HIHS karsintakilpailut, joissa hyppäsin Fajanalla sunnuntaina 130+135cm luokan. Radassa ei ollut vaikeita tehtäviä tai mitään kummallisuuksia, mutta koska arvosteluna oli A.2.0, oli enimmäisaika melko tiukka ja edellytti hieman normaalia sujuvampaa ratsastusta.



Itse rata sujui hyvin ja sen ratsastus tuntui helpolta. Suhteutetut linjat olivat selkeitä, yksi normaali neljän askeleen väli, yksi reilu viiden askeleen väli, ja kaksi pidempää väliä, joihin askelia tuli oikaisevalla linjalla kuusi tai kiertävällä seitsemän, sekä yksi seitsemän/kahdeksan askeleen väli. Päätin jo rataan tutustumisessa ratsastaa pitkät suhteutetut välit ylimääräisillä askeleilla, sillä linjat sijaitsivat radalla sellaisissa kohdissa, joissa tiesin Fajanan vetävän verryttelyyn päin ja vaihtamaan todennäköisesti myös laukat verkkaan päin. Tällöin ajautuu linjoilla hieman ulos kiertävälle reitille, sen takia järkevintä on ottaa väleihin ylimääräiset askeleet. Koko rata onnistui juuri niin kuin suunnittelinkin, mutta verryttelyn onnistuneesta viimeistelyhypystä (pieni kosketus tasaokserin etupuomiin, tarkoituksella hieman lähelle tuotuna) huolimatta Fajana oli radalla todella varomaton, eikä esteillä vain noussut tarpeeksi. Fajana otti kolme puomia, jotka kaikki olivat ihan turhia etujalkakosketuksia, kun sen ponnistus ei vain lähtenyt tarpeeksi voimakkaasti takajalat alla, vaan ponnistus jäi veltoksi ja voimattomaksi. Yleensä Fajana saattaa yhden puomin ottaa, ja sen jälkeen hypätä puoli metriä korkeammalle, sillä se on niin varovainen. Nyt kuitenkaan niin ei käynyt, jostain syystä. Tämä korkeus ei Fajanalle pitäisi olla mikään ongelma, joten arvelin että nyt taitaa jotain olla vikana. Veimme sen seuraavana päivänä klinikalle tutkittavaksi, jolloin selvisi että Fajanan takajalat olivat jostain syystä kipeytyneet, eivätkä sen takia pystyneet ponnistamaan niin korkealle. Onneksi ei mitään vakavaa ja Fajana on nyt hoidettu taas kuntoon. Harmittavaan ajankohtaan osui tällä kertaa vaivat, mutta tärkeintä että Fajana on kunnossa.


Hain Fajanan kanssa villiä korttia UB Horse Showhun, kun ei sinne tuon karsintakilpailun kautta päästy. Hyvin todennäköistä on, ettei meitä valita, kun ei ole vielä ehtinyt kertyä kovinkaan paljoa tuloksia +130cm tasolta, mutta ainahan sitä voi yrittää ja toivoa valituksi tulemista! Näissä Ypäjän hallikisoissa Fajana tuntui hyvältä ratsastaa ja radan ratsastus oli helpon oloista, vaikka ratamestari oli tietoisesti pyrkinyt tekemään hieman ahtaamman ja haastavamman radan nimenomaan valmistellakseen ratsukoita HIHS:ta varten, joten uskalsin hakea paikkaa, tietäen että selviäisimme radoista. Totta kai olosuhteet ovat jäähallilla isossa showssa 'hieman' erilaiset normi-kisoihin verrattuna, mutta kuitenkin. Vaikka minussa on hieman pessimistin vikaa ja ajattelen jatkuvasti etten kuitenkaan tule valituksi, elättelen silti pienesti toivetta villin kortin saamisesta. No, sen näkee sitten kun valinnat tulevat julki!


Viime viikonloppuna olin taas Ypäjällä kisaamassa, Prohay Ypäjä Horse Showssa, jossa hyppäsin vain lauantaina.

Wishdyne hyppäsi 115cm Aluechampion finaalin tuplanolla-suorituksella sijoittuen kuudenneksi.
Wishdyne on edelleen myynnissä!!!


Tirppa oli pitkästä aikaa kisoissa niin, että mukana oli muitakin hevosia. Aiemmin olemme yrittäneet kuljettaa Tirppaa kisoihin vain yksin, sillä se tulee niin läheisriippuvaiseksi muista mukana olevista hevosista, ettei itse kisaamisesta tule mitään. Ajattelimme, että nyt Tirppa ei ehkä samalla tavalla kiintyisi Wishdyneen, kun se asuu ihan eri tallilla eivätkä ne kuljetuksen aikana pääse koskemaan tai edes näkemään toisiaan, kun toinen hevonen matkustaa toisella puolella hevosautoa ja toinen toisella puolella. Teoriassa ihan hyvältä kuulostava suunnitelma, joka kuitenkin käytännössä jostain syystä taisi pettää. Tirpan ensimmäinen rata, nuorten hevosten 110cm, ei sujunut kovinkaan hyvin Tirpan jäädessä taas hyppimään pystyyn sisääntulo-nurkkaan, enkä saanut sitä siitä jatkamaan rataa. Tätä temppuilua on esiintynyt monesti juuri silloin, kun Tirppa on kisoissa kaverin kanssa, jolloin se ei millään haluaisi lähteä pois ystävien luota.

Peruin suosiolla toisen luokan, sillä turha Tirpan kanssa on tapella kun se on tuolla päällä.. Tappeleminen ei mielestäni ole ratkaisu tähän ongelmaan, enkä tällaisissa tilanteissa aio turvautua minkäänlaiseen väkivaltaan, vaikka sitäkin kuulee monesti ehdotettavan ulkopuolisilta tahoilta. Tirppa on luonteeltaan niin kova, että sitä ei kovistelemalla ja tappelemalla saa kulkemaan, ainakaan pidemmän päälle. En tarkoita, etteikö siltä tarvitse vaatia kunnioitusta ratsastajaa kohtaan ja kurinalaisuutta, tai etteikö sitä voisi käskeä, mutta se on hieman eri asia, kun tällaisissa tapauksissa Tirpan ongelma on ennemminkin paniikkia vastaava henkinen 'tila', johon se näissä tietyissä tilanteissa joutuu. Samaa esiintyy myös kotona silloin, jos Tirppa jää yksin esim talliin tai pellolle. Ahdistuminen esiintyy yleensä joko keulimisena tai pään jatkuvana rajuna heiluttamisena ylös-alas. Tällöin kovat keinot tai paineen lisääminen ei auta sen rauhoittumisessa, vaan päinvastoin.
Monesti tällaisen tilanteen ja ahdistuksen purkamiseen on auttanut peruuttaminen, eli peruutan Tirppaa niin pitkään kunnes se rauhoittuu ja ikään kuin unohtaa tapahtuneen, jonka jälkeen se saattaa jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aina se ei kuitenkaan onnistu, kuten ei tälläkään kertaa. Ennen peruuttamista keulimisen ja hermoilun sai loppumaan kääntämällä Tirpan pään kiinni ratsastajan jalustimeen, jolloin se ei pystynyt keulimaan ja rauhoittui. Tämä keino toimi hetken, kunnes Tirppa keksi olla suostumatta taivuttamaan päätään sivulle. Tällä hetkellä ainoa keino on juurikin tuo peruuttaminen. En oikein tiedä mitä muita keinoja sen kanssa pitäisi vielä kokeilla, eivätkä valmentajatkaan keksi enää uusia ideoita, ainoastaan kärsivällisyys ja pitkäjänteinen työ, joka toivottavasti tuottaa joko ennemmin tai myöhemmin tulosta.
Useat valmentajat ja tutut ihmettelevät miten vieläkin jaksamme katsella tuon hevosen touhuja, kun ovat nähneet sen huonoja päiviä aikaisemminkin. Onneksi kuitenkin useammin on niitä hyviä päiviä, ja ehkä juuri niiden avulla jaksankin jatkaa vielä kärsivällisesti yrittämistä Tirpan kanssa.

Moni ei muuten tiedäkään, mutta Tirpalla on isosisko, joka on luonteeltaan aika lailla Tirppaa muistuttava, erittäin hankala ja kovapäinen, jolla myös on ollut (ja on ilmeisesti vieläkin) samoja oikkuja, sekä huonoja päiviä, kuin Tirpallakin. Tällä hetkellä kyseinen hevonen taitaa olla Suomen MM-estejoukkueessakin ratsastaneella Jessica Timgrenillä, mutta minun tietojeni mukaan ilmeisesti(?) myynnissä ulkomailla.


"äiti auta mua"  omatoiminen riisuutumis-yritys, ilmeisesti Fajanan mielestä oli liian lämmin sää loimelle!




epätoivoinen yritys pitää Tirppa puhtaana ennen kisoja, sillä on ikävä tapa liata itsensä nimenomaan kisoja edeltävänä yönä, kun se on juuri pesty ja puunattu!

Gromer ja Fajana rakastavaiset :)

Seuraavista kilpailuista ei ole vielä tarkempaa tietoa, varmaankin pidempi treenijakso tulossa. Ensi postauksessa luvassa paljon kuvia parin viikon takaisesta valmennuksesta, kun kerrankin sain kuvaajan mukaan kuvailemaan hyppyjä, harvinaista herkkua siis :-) Osa teistä on varmaan Instagramissa tai Facebookissani nähnytkin yhden julkaisemani kuvan juuri tältä kyseiseltä hyppykerralta!

<3

3 kommenttia:

  1. http://rosajabate.blogspot.fi/ huomasiks että tuoki bloggaaja oli matkinu sitä sun heppojen hoitopostausta ja tehny kans samallaise :D

    VastaaPoista
  2. Ostitko sä siis wishdynen ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ostanut, se on edelleen myynnissä kuten tekstissäkin lukee :)

      Poista