tiistai 26. tammikuuta 2016

Voihan sairasloma..

Lonkan leikkausta seurannutta sairaslomaani sekä liikuntakieltoa takana jo melkein kaksi kuukautta, ja kieltämättä on pari kertaa meinannut seinät kaatua päälle, sen verran tylsää on olla tekemättä mitään. En millään malttaisi odottaa että pääsen taas kunnolla liikkumaan ja ratsastamaan! Onneksi pahin on jo ohi, ja olenkin jo jonkin verran saanut aloitella liikkumista, sekä autolla ajamista. Kaikki juokseminen, hyppiminen ja muu vähänkin urheilullinen on vielä täysin kiellettyä, mutta kuntopyörää olen alkanut kevyesti polkea ja pikkuisen uimassakin käynyt. Lisäksi olen taas aloittanut käymään salilla, jossa voi kuntopyörän polkemisen lisäksi treenata keski- ja ylävartaloa. Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu, vaikka hirveä into olisi päästä jo ratsastamaan. Täytyy tosin äkkiä saada taas oma kunto ylös, kun se on tässä parin kuukauden lepojakson aikana melkoisesti pudonnut, ja siksi olenkin nyt käynyt ahkerasti salilla ja koiran kanssa kävelylenkeillä. Pikkuhiljaa täytyy tästä alkaa lisäämään liikunnan määrää, tosin lonkkani toipumisen ehdoilla.

Viime viikolla kävin pitämässä ensimmäisiä tunteja ja muutaman kerran olen ollut ystävien mukana talleilla mukana katselemassa ja lievittämässä vieroitusoireitani. Myös Fajanaa olen täällä kotitallissa hoitanut ja sen kovaa vauhtia kasvavaa mahaa ihastellut :) Toukokuun puolivälissä olisi varsan tarkoitus syntyä, eikä millään malttaisi odottaa!

 
 
 
Sitten hieman huonompia uutisia; Pinkun tulevaisuus, tai kohtalo, on tästä eteenpäin myös siitoskäyttö, sen takajalan vanha vamma ei valitettavasti vaan enää parane, leikkauksista ja hoidoista huolimatta. Voi olla että siitä olisi vielä kevyeeseen harrastekäyttöön, mutta varmaankin liisaamme sen siitokseen tai vaihtoehtoisesti teemme sillä oman varsan. Pinkun suhteen suunnitelmat ovat vielä hieman auki.
Pinkku vuoden 2013 keväällä Laaksolla, kuvannut Jenna R.
Pinkku siis loukkaantui vuoden 2013 juhannuksena eräissä isohkoissa aluekilpailuissa Helsingin Tuomarinkylässä liian pehmeän ja pitämättömän pohjan takia.. Harmi, että niinkin tärkeän asian kuin kilpailujen pohjien takia meni tämäkin hyvä hevonen rikki. Jatkossa toki osaamme itsekin olla tarkempia pohjien suhteen, mutta harvoin sitä lanatulla pohjalla radankävelyssä osaa ennustaa että parinkymmenen lähtijän jälkeen pohja muuttuu ihan liian pehmeäksi, varsinkin ponnistus- ja laskeutumispaikoista. Yleensä en pohjista tai muistakaan kilpailujen olosuhteista jaksa turhaan valittaa, mutta tällä kyseisellä kerralla valittamisen aihetta oli. Olisi myös itse pitänyt olla tarkempi ja osata kiinnittää asiaan enemmän huomiota esimerkiksi ennen ratani aloittamista. Mutta mennyt on mennyttä, eikä sitä voi muuttaa, huonoa tuuria että tämä sattui juuri meidän kohdalle..
 
Tässä vielä puhelimesta lähiajoilta muita kuulumisia kuvien muodossa, ja kuten arvata saattaa, viimeisen kahden kuukauden aikana on elämäni ollut hieman vähemmän tallia ja hevosia. Vähän vaihtelua siis!
 
Siellä se kasvaa <3



Lenkkikaveri Miki


 

Fajana vs -20 pakkanen